Hui, kun minua rupesi pelottamaan, että olenkohan minä taas ystävystymässä vessanpöntön kanssa? En, siihen kaivoon täytyy saada kansipäälle, ja kansi täytyy naulata, ruuvata niin ettei sitä enään saisi auki. Niin siitä kai pääsisi irti? En tiedä.
Pistäisin kuvia viikonlopusta, oli niin mukavaa. Pelkään paljastua tämän kautta. Ja nyt voisi taas jotain runollisuutta tähän loppuun: heihei.
Tuhannen taivaan takana on maailma
jossa pellot punaiset, aurinko lämmin
huurre iltaisin, se sinertää puhtautta
ei mulla ole puhdas olla, likainen lähtee uimalla
vaahdossa harmaassa
sinne paikkaan on mahdoton päästä
usko unelmiisi ja katoa.
jossa pellot punaiset, aurinko lämmin
huurre iltaisin, se sinertää puhtautta
ei mulla ole puhdas olla, likainen lähtee uimalla
vaahdossa harmaassa
sinne paikkaan on mahdoton päästä
usko unelmiisi ja katoa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti