fiilikset lattiassa, mä seison katossa

Hyi, mitä draamaa. Inhoan sitä, hyi mene pois. Olenko kertonut teille, että pihjalakarkit ovat yllättävän hyviä? Niihin on rakkautta tukahduttaa surunsa, ja surusta seuraa aina surua. Silloin ei ole tukahduttamiskarkkeja lähellä, ne lymyilevät mahassa levittäen sokereitaan ympäri vartaloa ja kiimaisesti ne muuttuvat rasvaksi. Mä rakastan sokereita.

Eilen kerroin kuinka haluan rakastua miekkavalaisiin. Se on totta, ne auttaisivat minut yli murheiden ja merien. Ne veisivät minut valkoisille saarille, sinne minä rakentaisin kodin. Kokisin huimia fiiliksiä, ihan kuin sukeltaisi meren pohjassa ilman happilaitteita. Niitä ne olisivat

mä voin kuorruttaa oman pään, sen voi syödä

Liikaa liikaa liikaa liikaa liikaa tätä sairastamielenterveysongelmajuttujajoidenkanssaeijaksaelää -juttuja. Mä haluan rakentaa oman maailman, matkustaa sinne aina kun paha olo yllättää. Loppujen lopuksi rakentaisin sinne oman talon. Karkki- ja suklaakuvioinnilla kuvitettuna.

Tänään oli ihan K päivä. Huomenna koompi, ja niin edelleen. Mä tiedän, että osaan lukea ajatuksen silmänkuvasta: se kertoo, että tuo tuolla ei ole normaali, se ei kuulu tähän maailmaan. Toi tuolla on tullut ihan jostain muualta.

Mä haluan rakastua tappajavalaisiin ja lähteä merille.

tuskissa lymyilee pimeys

se sulaa suussa sulaa se petollinen ja silti niin rakastettu valuu kurkkua alas ja pehmittää tunteet, joille ei ole koskaan uskallettu antaa nimiä tuskissani syön suklaata toivoisin suklaan vievän minut parempaan paikkaan se ei tule onnistumaan. Suklaa lisää surua ja vie pois surun kiertää noidankehää ikuisesti pyörien

Mitä minä tekisin? Tekisi niin mieli kääntää elämä ylösalaisinpäin ja pyöräyttää pari kierrosta niin, että kaikki olisi paremmin. Minä haluan olla siellä, missä minä en ole.
Vertaan elämää kahvikuppiin: kuppi se kuori jossa eletään,
kahvina minä, jota hämmennetään kun poltan kielen,
lusikkana ne kaikki stressit ja paineet, jotka painaa päätä alaspäin.

Tälläisiä mietteitä tällä kertaa. Voi olla, että seuraava postaus olisi vieläkin masentavampi kuin tämä. Ehkä. Ei. Piristävämpi tulee olemaan, pakko.

se minkä haluat kuulla, kuulet sen puhuttavan selkäsi takana

Hemmetti, näin voin aloittaa tämän viimeisen lomapäivän.
Viikko takana lomailua, suluissa koneella olemista ja ahdistusta ja ja vaikka mitä.
Maalailua on tullut jonkin verran tuossa harrasteltua.
Syöminen matkaa junalla, laivalla, metrolla maalailun, kavereiden kanssa olemisen ja iloisuuden edelle.
Huomisen vietän yksin, aaltoilevin mielin kotona "kipeänä". En vain halua kouluun. Hyi.
Tiistaina sitten, onneksi on taideaineita ja muutenkin leppoisa päivä tulossa, kai.
Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, ehkä? Kuulostaa todella sekavalta, mutta that's the fact.
Ihanaa, seikkailin netissä ja sain uusia kavereita, briteistä!
Olen pitkään jo halunnut sellaisen kaverin, joka pälpättää englantia, ja nyt sain.

Jaksaisinko kirjoitella syömisistäni? En, koska lista olisi kaksimetrinen kauppakuitti. Sen voin sanoa, että kyllä on täysi olo.