Taas näitä päiviä, jolloin en keksi mitään kirjoitettavaa, en yhtään mitään.
Fiilistelyssä on se ihanuus, että voi leijailla maailmasta toiseen ja kolmanteen. Seikkailla merillä ja sukeltaa harmoniseen ikuisuuteen. Pyydystää kaloja taivaalta ja maalata kuu punaisella. Hypätä pilven reunalta avaruuteen ja puhua kieliä. Lentää tuhatta ja sataa, tuntematta viimaa joka repisi ihon pois. Laskeutua maahan, porautua sen läpi ja potkaista maapalloa kuin jalkapalloa.





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti