Hyi, mitä draamaa. Inhoan sitä, hyi mene pois. Olenko kertonut teille, että pihjalakarkit ovat yllättävän hyviä? Niihin on rakkautta tukahduttaa surunsa, ja surusta seuraa aina surua. Silloin ei ole tukahduttamiskarkkeja lähellä, ne lymyilevät mahassa levittäen sokereitaan ympäri vartaloa ja kiimaisesti ne muuttuvat rasvaksi. Mä rakastan sokereita.
Eilen kerroin kuinka haluan rakastua miekkavalaisiin. Se on totta, ne auttaisivat minut yli murheiden ja merien. Ne veisivät minut valkoisille saarille, sinne minä rakentaisin kodin. Kokisin huimia fiiliksiä, ihan kuin sukeltaisi meren pohjassa ilman happilaitteita. Niitä ne olisivat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti