Suljen silmäni:

Näen tilan. Se on harmaan, valkoisen, ja mustan sotkema sekamelska. Seeprat kirmailevat niityillä ja kaloja ui taivaalla, pilviä ei ole, vain rakennuksia jotka savuavat utuisesti. Niin utuisesti että seeprojen viivat sekoittuvat sumuun. Kasveja kasvaa jokapuolella, erimuotoisia, kokoisia ja näköisiä. Niitä ei voi tunnistaa, sillä ne kietoutuvat seeprojen jalkoihin ja leviävät. Kuun paikalla vartioi silmät, vahtien koko maailmankaikkeutta. Silmissä kimaltelee rikkaus, köyhyys ja turhamaisuus. Muurit pitävät tätä kaikkeutta kasassa, ja muurien toisella puolella vallitsee aivan toisenlainen tunnelma, siellä myrskyt rauhoittuvat ja paperilinnut lentävät. Taivaalta putoilee sadepisaria jotka muuttuvat unohdettujen sielujen harsoiksi ja ja katoavat heti melkein ilmestettyään. Tätä sekamelskaa ei voi ymmärtää.

hukuttaudutaan unelmiin ja kääritään muistot kääröihin valkoisiin

Nostakaa minut pinnalle ottamaan happea keuhkoihin, upottakaa takaisin pohjaan, jotta elämä jatkuisi kuten ennenkin. Taittelen sädekehästä painon jalkaan, jonka avulla pysyn pohjalla.
Taas näitä päiviä, jolloin en keksi mitään kirjoitettavaa, en yhtään mitään.

Fiilistelyssä on se ihanuus, että voi leijailla maailmasta toiseen ja kolmanteen. Seikkailla merillä ja sukeltaa harmoniseen ikuisuuteen. Pyydystää kaloja taivaalta ja maalata kuu punaisella. Hypätä pilven reunalta avaruuteen ja puhua kieliä. Lentää tuhatta ja sataa, tuntematta viimaa joka repisi ihon pois. Laskeutua maahan, porautua sen läpi ja potkaista maapalloa kuin jalkapalloa.

Rajamaiden takana, maailmassa toisessa

Hyi ällöä. 60v-synttärit tädillä, yäk. Vihaan sukulaistapaamisia, koska siellä kehutaan ja leikitään tekopyhiä. "Voooi ku susta on tullut komea ja pitkä mies!", mutta todellisuudessa kierojen mielet ajattelevat ihan toisenlaisesti. Olet paska. Mene pois turha sukulainen, kuole. Niin ne ajattelevat.

Olisi ihanaa tunkeutua ihmisten mieleen, muuttaa asioita ja tehdä niistä vielä sairaampia. Saada ne tekemään hulluja asioita, puhumaan sekavia ja muuttamaan maailma oudoksi väriympyräksi, jossa silmien tilalla kiiluu smaragdit. Sellaisessa maailmassa, jossa raha korvaisi rakkauden, olisi parempi elää. Vai olisiko sittenkään niin, kaivattaisiinko me sinne vanhaan, jossa rakkaus olisi mausteiden sekoitus? Hyi joku rakkaus, kuka sitä kaipaa?

Hiljaisessa tilassa, veden valtaama
kaloja ympärillä, hiljaisuus vartioi
aarretta kultaista,
mä hiljaa ajelehdin
ympäri ja ympäri
kunnes hiljaisuuden sävelet meluun sekoittuu

Täällä tuoksuu unelma

mä pystyn kuvittelemaan,

sen päivän jolloin kaikki vapautuu
ilmaan vapautuneena savuna
maailmankaikkeuteen sotkeutuneena
pilvet väistyvät, mieli on korkealla
kaikilla on hyvä olla ja taivas säkenöi
auringon säteet, sateet silpoo
eletään unissa ja nähdään
todellisuudesta painajaisia

Hetken lyhyen me lennetään

katkenneita lankoja ja henkistä pahoinvointia

Ei saatanan helvetti miten minä vihaan tätä olotilaa. Vihaan vihaan vihaan vihaan. Menisi pois ja katoaisi. Makasin lattialla kaksi tuntia ja itkin vihaanmasennukseensuruun, hoidin koulutehtävät siinä välissä matalin mielin. Ei siitäkään tule mitään, kun numerot tippuvat pohjattomaan kaivoon. School sucks. Mä makaan sohvalla ja se syö minut, hampain terävin.

Olenko mä miettinyt katoamista liian kauan? Äänet päässä huutavat ja iloitsevat kuinka hyvä olo tulisi, jos katoaisin. Miksi siirtää tuska muille? En halua olla säälittävä ja itserakas. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan, kuitenkin vain pelkkää tuskaa ja pettymystä. As always. Viikonloppu oli aivan liian ihana.

Viha tuska pelko maha jalat aivot silmät nenä kädet taidottomuus masennus yksinäisyys tylsyys kesä nukkuminen piirtäminen musta korppi yö pimeys varjot mielenvikaisuus itkeminen idioottimaisuus pasmatsekaisin kemiattomuus eskapismi kallo tyhjyys rauhoittavat hamppu mielikuvitus mustekynät tussit mustaavalkoisella kosketus päänseinänhakkaaminen suru tähdet sotku meri

Puroja sydämmessä

Voi itku. Eilinen oli hirveä päivä, koska itkin niin että naapuritkin varmaan kuulivat. Kohta soittavat jonkun psykoosia tutkivan ihmisen joka tulee ja vie pois, niin kovaa minä itkin. Stressinpurkauksia ja vihaa, sitä se oli. Syyllistetään syyttömiä ja pelastetaan syylliset. Jotenkin vihaan sitä kun aina pitää yrittää, selvitä ja jaksaa. Vaikka mieli noituu luovuttamisen olevan ainoa tie onneen. Eikai se niin ei ole, only god knows. Minä en usko jumalaan, sen takia kirjoitin j:inkin pienellä.

Taputtakaa ja riemuitkaa mun saavutuksia, kun varasin ajan ravitsemusterapeutille ja sain hankittua sokerin himoon jotain kromitabletteja! Lupauksiakin olen itselleni tehnyt, mm: lopetan sellaisten ruokien syömisen, joissa on vehnäjauhoja ja ja. No se olikin sitten siinä. Tää oli tälläinen nopeapikaälytylsä postaus, mutta minkäs teet. Öitä sinne toiselle puolelle maailmaa ja uskokaa seuraavan vuosituhannen vuoteen ja murehtikaa menneitä. Siinä on kaksi avainta ikuiseen onneen.

Minä haluan pienen sädekehän pääni yläpuolelle ja haihtua

Hoida itsesi hattaralla ja naurulla

Idioottimainen olo. Mene pois. Katoa. Huku. Häivy. Kuole.
Nämä taikasanat pyörivät päässäni ja loppua ei taida näkyä. Tässä kärsivät kaikki, minäkin. Minä olen vain ansainnut sen kaiken paskan joka valuu niskassa ja viiltää henkisesti ranteet auki. Tmän päivän minä olin kotonani lagailemassa koneella ja leipomassa kakkua tyhjään suruun.
Kakun suloiseen makuun minä hukutan kaiken pahan ja ilveilyn, joka saattaisi viedä hengen.
Taas minä pyysin äitiä tuomaan jumbopussin karkkeja kaupasta ja itsekuri huuhtouhtu pois, kuten aina.

Voi tätä onnetonta tilaa, joka vaikuttaa säälittävältä angstipaskalta. Kai se sitä sitten on, itsesäälin keruuta. Rakastakaa minua.
Mitä itsekuriin tulee, se vaihtelee voimakkaasti. Joko kävelen tai olen kävelemättä ja syön siihen kävelyyn. Silti, niin säälittävää tämäkin, olisi pitänyt vain syntyä kuoreen johon on tyytyväinen ja mitä ei pilkata. Olkaa kiitollisia te, jotka sellaiseen synnyitte.

Maailma alkaa valua, tyhjään koloon sekoittua
Musta valtaa värit, kaikki apeutuu
kellon viisarit vääntäytyvät pahaksi,
paholaisen irvikuvaksi ja se kuvottaa
kaikkia minua teitä heitä
menkää pois sinne aukkoon ja uinukaa Ruususen unta
ikuisesti auringon laskiessa taivaan rantaan

slow down, its killing you

Tälläisen muokkasin. Kuvaa sitä hulluutta, jonne kaipaan niin kovasti. Hyvää yötä kaikille.

Kukkapellolla on kaikki hyvin

Oispa sellainen jännäihmeellinenkumallinenmikälievitunloitsu jolla saisi kaikki juhlat maanpäältä katoamaan. Sillä välttyisi syömästä herkkuja, kuten minä tuossa äsken ahmin suureen kitaani parisenkymmentä pääsiäismunaa, kokoa XL.

Hui, kun minua rupesi pelottamaan, että olenkohan minä taas ystävystymässä vessanpöntön kanssa? En, siihen kaivoon täytyy saada kansipäälle, ja kansi täytyy naulata, ruuvata niin ettei sitä enään saisi auki. Niin siitä kai pääsisi irti? En tiedä.

Pistäisin kuvia viikonlopusta, oli niin mukavaa. Pelkään paljastua tämän kautta. Ja nyt voisi taas jotain runollisuutta tähän loppuun: heihei.

Tuhannen taivaan takana on maailma
jossa pellot punaiset, aurinko lämmin
huurre iltaisin, se sinertää puhtautta
ei mulla ole puhdas olla, likainen lähtee uimalla
vaahdossa harmaassa
sinne paikkaan on mahdoton päästä
usko unelmiisi ja katoa.