se sulaa suussa sulaa se petollinen ja silti niin rakastettu valuu kurkkua alas ja pehmittää tunteet, joille ei ole koskaan uskallettu antaa nimiä tuskissani syön suklaata toivoisin suklaan vievän minut parempaan paikkaan se ei tule onnistumaan. Suklaa lisää surua ja vie pois surun kiertää noidankehää ikuisesti pyörien
Mitä minä tekisin? Tekisi niin mieli kääntää elämä ylösalaisinpäin ja pyöräyttää pari kierrosta niin, että kaikki olisi paremmin. Minä haluan olla siellä, missä minä en ole.
Vertaan elämää kahvikuppiin: kuppi se kuori jossa eletään,
kahvina minä, jota hämmennetään kun poltan kielen,
lusikkana ne kaikki stressit ja paineet, jotka painaa päätä alaspäin.
Vertaan elämää kahvikuppiin: kuppi se kuori jossa eletään,
kahvina minä, jota hämmennetään kun poltan kielen,
lusikkana ne kaikki stressit ja paineet, jotka painaa päätä alaspäin.
Tälläisiä mietteitä tällä kertaa. Voi olla, että seuraava postaus olisi vieläkin masentavampi kuin tämä. Ehkä. Ei. Piristävämpi tulee olemaan, pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti